[shadow=red,left,300]1.11.2012 Vauhdikas muutto[/shadow]
- Himpskatti Korppu! karjaisen kun ori lähtee pakittamaan melkoisella voimalla trailerista hypäten samantien pystyyn ja kiskaisten itsensä vapaaksi. Kiroilen mielessäni. On tämäkin saapuminen uudelle tallille. Näin sitä käy kun unohtaa laittaa ketjun herran suuhun. Onneksi herra tyytyy juoksemaan vain tallin ovelle, ja jää siihen pällistelemään. Harpon orini luokse ja nappaan riimunnarusta kiinni. Laitan sille nopeasti ketjun suuhun ja taluttelen sitä hieman tallipihalla. Korppu yrittää ryntäillä vähän sinne tänne, mutta pidän riimunnarusta huolella kiinni. Samassa huomaankin tallin toisen omistajan Katjan harppovan tallista luoksemme.
- Moi, mä oon Katja. Te taidattekin olla Essi ja Korppu? tuo kysyy.
- Jep. Hyvin arvattu. Meijä alku lähtiki hyvin käyntii ku tää ehti jo karatakki, virnistän naiselle.
- On se hauskan näköistä kun sinä kuitenkin olet melko nuori ja pienikokoinen ja hallitset tuollaisen suurikokoisen ja vahvan orin, Katja naurahtaa.
- Nooh, oon vaa Korpun kanssa tosi tiukka, ja se on oppinu kunnioittaa mua jo hiukan. Huom, hiukan, naurahdan ja pysäytän Korpun. Käsken orin peruttaa muutaman askeleen verran ja pyydän taas eteenpäin.
- Vienks mä tän tarhaan vai talliin? kysyn Katjalta vielä.
- Heitä vaikka tarhaan. Sen tarha on toi mis toi Rasteriki on. Se on toi tumma piensuokki tuol, Katja selostaa ja osoittaa Korpun tarhakaveria kohti.
- Tämä selevä, huikkaan ja lähden taluttamaan Korppua tarhoille päin. Päästän herran tarhaan Rasterin seuraksi ja lähden harppomaan talliin päin. Katselen ympärilleni tutkivasti.
Kun olen saanut rahdattua minun ja Korpun roinat varustehuoneeseen palaan tarhoille katselemaan uljasta oriani. Se tuntuu tulevan Rasterin kanssa varsin hyvin toimeen. Katselen oripoikia hetken ja samassa mielenkiintoni katoaakin muualle. Näen naisen, joka taluttaa varsin pienikokoista lämppäri tammaa. Astelen sinnepäin.
- Moi, huikkaan naiselle.
- Moi. Mä oon Elisa ja tää on Indi. Sä oot kai Essi. Se uus suokinomistaja? tuo kysyy ystävällisesti.
- Jeps. Sulla on nätti tamma, hymyilen ja katselen melko aran näköistä pikkutammaa. Elisa hymyilee ja katselee hevostaan ylpeänä.
- Kiitti. Onhan sunki oris näyttävä. Kuuleman mukaan kyl aika jyrä, vaiko? tuo hymyilee.
- Joo. Onhan se aikamoinen tapaus, hymyilen.
- No. Oli kiva tavata, mut mun on jatkettava matkaa. Törmäillään, Elisa huikkaa ja jatkaa matkaa Indin kanssa. Itse vilkaisen vielä Korppua ja Rasteria kunnes lähten astelemaan parkkipaikoille, missä isäni jo odottaakin.