sph o. Harmaan Kelmi

[Aatsi]

sph o. Harmaan Kelmi

Kelmi on tallin ensimmäinen kasvatti, josta ollaan tasaisesti ylpeitä ja häpeissään. Tämä ori on nimittäin tallin hevosista se, jolla on tapana tehdä vääriä asioita väärään aikaan, kuten päättää heittää rempseät ilopukit juuri kesken kunniakierroksen.

Ruunikon vireystaso riippuu tasan siitä, onko se saanut yllytettyä oripihaton muita hevosia painiin vai ei. Jos muita ei ole painiminen kiinnostanut, purkaa Kelmi intonsa sitten ratsastaessa. Kelmi taitaa niin koulukiemurat kuin esteetkin ja en valehtele, jos sanon että sitä on nykyään paljon helpompi ratsastaa kuin alkuvuosina. Kouluratsastuksen saralla Kelmi osaa jopa vaativia liikkeitä, mutta aina ei tietenkään huvita ja silloin on ratsastajan tehtävä vahtia, ettei ori lyö työtä leikiksi.

Kelmin hoitajana on aloittanut Heidi.

[Aatsi]

Vanhoja päiväkirjamerkintöjä.

Irtohypytystilaisuus
TK: 9 - 7 - 8 - 7 - 8 - 9; LY: 7 - 7 - 7; yhteensä 69 p = SIH-II
"Melko hyvän tekniikan omaava nuori, paikoin erinomainen. Erinomainen rytmi ja tasapaino, lähestyy rytmikkäästi. Etujalkojen tekniikka melko hyvää, saisi kuitenkin kerätä jalat paremmin alleen. Hyvänpuoleinen takajalkojen tekniikka. Erittäin hyvä ponnistus. Melko rohkea, korkeammilla esteillä kuitenkin hieman epävarman oloinen, mikä vähensi luonnepisteitä."
Olin todella tyytyväinen Kelmi esiintymiseen ja sijoituskin oli sen mukainen, hienosti meni!

KRJ-CUP-kilpailun 15.12.10, kakkossija!
Kelmi tuntui hyvältä heti lämmittelystä alkaen, mutta emme kuitenkaan odottaneet näin hyvää sijoittumista huippuhevosten joukossa!

Estevalmennus 12.11.10, valmentajana Marian Weigel
Tässä valmennuksessa tuntui näkyvän melkoisesti vauhdikkaita oreja, eikä Kelmikään tehnyt poikkeusta tässä suhteessa. Ori pysyi kuitenkin hyvin hanskassasi koko ajan, vaikka vauhdilla kohellitte eteenpäin. Ratsastit kuitenkin täysillä kokoajan, vaikka poitsu välillä yrittikin hieman kyykyttää, etkä luovuttanut vaikka tulikin orin koulutustasoa hipovia esteitä vastaan. Kelmi hyppäsikin jokaisen vastaan tulevan esteen silminnähtävällä innolla, epäröimättä kertaakaan. Ette tehneet yhtäkään kieltoa valmennuksen aikana, mikä on mahtavaa! Kelmiä tuntui hieman häiritsevän muut hevoset maneesissa, varsinkin toisia oreja se hieman kyräili, mutta sait sen kuitenkin ihan mukavasti keskittymään itseesi, pienten hapuilujen jälkeenkin. Avut sait läpi nopeasti, ja ori vastasikin niinhin tyytyväisenä. Saisit tosin herättää sen herkäksi myös kyljistä, niin eteenpäin vievät avut sekä laukanvaihdot toimisivat paremmin. Istuntasi oli ihan sopiva tämän kokoluokan esteille, mutta siinä on pientä hiomista ennen isoille esteille siirtymistä.

Kouluvalmennus 30.10.10, valmentajana Ros.
Aloittelimme tunnin pienillä kuuliaisuusharjoituksilla ja Kelmi sai pujotella tötteröitä ja tehdä peruutuksia puomien välissä. Kun kaikki susjui ongelmitta otimme vielä takaosakäännöksen yhteen kulmaan. Kelmi hiukan tempoi ja kiukutteli, mutta kun ratsastaja oli tarpeeksi päättäväinen niin orista kuoriutui oikein pehmeä ratsastettava. Avotaivutuksessa ori hiukan venkoili ja esitti osaamatonta, mutta pienen fiksaamisen jälkeen ori saatiin taipumaan hienosti. Otimme myös askeleen lyhentämistä ja lisäämistä, niin ravissa kuin laukassa ja ori suoriutui niistä erinomaisesti, vaikka ratsastaja tuntui olevan vähän hakoteillä ja sain toistamiseen pyytää häntä istumaan syvemmälle satulaan, jottei mahdollista etunojaa syntyisi. Suosittelisin kotitehtäväksi orin kanssa lisä kuuliaisuutta parantavia harjoituksia, periksi ei saa antaa koskaan. Myös omaan istuntaan kannattaa kiinnittää tavallista enemmän huomiota, sillä joskus vika onkin ohjien ja satulan välissä, kuin itse hevosessa.

Estevalmennus 20.09.10, ratsastajana Aatsi
Valmennuksen aikana pyrimme parantamaan Kelmin keskittymiskykyä tehtävään, joten päätimme aloittaa valmennuksen kavalettisarjalla joka saisi Kelmiksi kutsutun suomenpienhevosen hyvin käyntiin suoraan aamusta. Kuitenkin kyseinen herra osoittautui hieman aamuhappamaksi; aluksi poni yritti väistää tehtävää ja kiemurrella, mutta Aatsi kuittasi ponin kommellukset topakalla pohkeella joka toi herraan vauhtia. Hetken päästä Kelmi ylitti kavalettisarjan kuin vanha tekijä ja siirryimme hyppäämään maneesin toiseen päähän rakennettua rataa. Pystyistä ja parista okserista rakennettu rata oli oriille ehkä hieman liian helpohko, sillä se ei selvästikkään keskittynyt rataan niinkuin olisi pitänyt. Päädyimme siis vaikeuttamaan rataa siirtymisillä esteiden välissä, jotka pitivät orin virkeänä ja valmiina seuraavaa tehtävää varten. Herrasta rupesikin löytymään uskomatonta virkeyttä ja hyppylahjoja, kun ratsukon molemmat osapuolet keskittyivät ankarasti annettuun tehtävään. Lopetimme valmennuksen kevyeen laukkailuun pitkin ohjin, jonka jälkeen ratsukko poistui maneesista onnistuneen valmennuksen jälkeen hyvillä mielin - hienoa!

Kisakalenterin päivittelyä 08.07.10
KK Bailadorin maastoeste-viikolta tuli mukavasti sijoittumisia kotiinviemisiksi - myös Kelmille!

Näyttelyt 20.03.10
Wau, ensimmäinen voitto plakkarissa! Kelmi voitti Seppeleessä oman luokkansa ja sai hyvän arvostelun. "Yksinkertaisuudessaan todella onnistunut toteutus ja kaunis kuva. Hevosen takaa lähtevät "valosäikeet" tuovat kuvaan todella paljon eloa." Kiitos!

Irtohypytys 08.03.10
Kuva galleriaan! Kelmin ja Melkirin kanssa käytiin treenaamassa raviradan maneesilla, jonne innokkaat tytöt rakentivat pari pystyä. Molemmat venyivät mukaviin suorituksiin ja nauttivat hyppäämisestä silmin nähden, joten seuraavan kerran hyppäämme kentällä sopivan sään sattuessa.

Kouluvalmennus 01.03.10, ratsastajana Mikael
Kelmillä oli tänään hyvä päivä ja se liikkui jo alkutunnista reippaassa tahdissa. Silti oli kuitenkin hyvä, että ymmärsit pitää sen tarpeeksi kaukana muista ratsukoista, sillä kun joku hevonen tuli sisäkentällä lähemmäksi Kelmi luimisti ja sen olemus jännittyi. Kun siirryimme tekemään taivutuksia ravissa ja laukassa, pidit käden kevyenä ja pohkeet oriin ympärillä, joten se rauhoittui ja pehmeni. Taivutukset onnistuivat oriilta kuin vanhalta tekijältä, mutta sinun tulee muistuttaa Kelmiä takapään työskentelystä; varsinkin laukassa moottoriin tarvitsisi lisää voimaa, mutta laitettakoon tuo nuoruuden piikkin. Väistöissä on vielä hiomista, ainakin tällä tunnilla ori tuntui kiirehtivän pois tehtävästä. Joka tapauksessa olen tyytyväinen orin kehitykseen ja näinkin nuoreksi hevoseksi siinä on selvää potentiaalia radoille.

[Heidi]

Ensitapaamisemme Kelmin kanssa

Vatsanpohjassa jännitti hieman. Kuuntelin kuulokkeista musiikkia, ja pyöräilin kohti tallia. Juhannus oli vilahtanut taas ohi ja aurinko helotti taivaalta kuin viimeistä päivää. Ansakuja alkoi viimein piirtyä puitten takaa. Kun olimme muuttaneet tänne kaupungista, olin käynyt vilkaisemassa tallia mutten silloin vielä ollut osannut kuvitellakaan että olisin sinne hoitamaan päässyt. Nyt olisi kuitenkin hoitohevonen - oripoika Kelmi. Työnsin kuulokkeet & musiikkisoititmen tummien farkkujeni taskuun.

Siellä se nyt oli - orien joukossa riehumassa. Ruunikko heitteli päätään näyttävästi ja koitti innsotaa näemmä toista oria painiin. Hymähdin ja koitin huhuilla oria. " Kelmi, tules tänne. " kutsuin sitä tietäen ettei se luutavastikkaan tulisi. Ainahan voisi kuitenkin yrittää. Kelmi vilkaisi kutsujaansa uteliaasti, mutta oripoika taisi aavistaa aikeeni lähtien ravaamaan kauvemmaksi. Sensiaan toinen suomenhevosori jota en nimeltä tuntenut, tuli uteliaana katselemana minua aidalle. - Sori, mutten kyllä sua nyt kutsunut, hymähdin huvittuneena tälle ja livahdin sitten sisään oritarhaan hakemani riimunaru kädessä. Lähdin kävelemään hitaasti Kelmiä kohden ja se katslei minua uteliaana kauvempaa. Samassa se lähtikin kävelemään minua vastaan. Kun sitte pääsin noin metrin päähän, Kelmi rynnistikin poistpäin - yllättys yllätys. Huokasin ja ravistin päätäni. Tästä tulisi pitkä tarhasta haku.

Kun viimein sain oriherran riimunarunvarteen talutin sen ulos ja vein talliin. Aikomukseni oli hoitaa se käytävällä. Kiinnitin sen sitten käytävälle molemminpuolin ja aloitin tutustumisen rapsuttelemalla.
" Eikös voitaisi olla kavereita? Joudut kuitenkin sietämään mua melko kauvan. En aijo nimittäin hoitoasi ainakaan moneen kuukauteen lopettamaan." puhelin Kelmille joka oli alkanut nuuhkia minua innostuneena. Sitten se pärskähti kyllästyttyään herkkujen etsintään ja kuunteli puhettani uteliaana.

Hain sitten hetken päästä Kelmin hoitokamat ja aloin harjata sitä. Kelmi vilkaisi minuun kummissaan ja otti pari askelta sivummalle kuin harjaa väistäen. "Älä nyt viitsi. En mä sua oo töihin viemässä, hoidan vaan! " toruin oria ja nykäisin sitä riimunarusta takaisin lähemmäksi. Loppujenlopuksi Kelmi antoi minun harjata ihan kiltisti. Ryhdyin sitten putsaamaan kavioita. Kyykistyin ensimmäisen etukavion vierelle, pyytäen Kelmiä nostamaan kaviota. Kavio ei hetkeen noussut, vaan jouduin nojaamaan siihen koko painollani, ennenkuin mokoma sen nosti. Kehuin oria ja siirryin takakavioon.

Viimein oriherra oli hoidettu - jouhet setvitty, karva kuosissa, ja kaviot kunnossa. Tyytyväisenä irrotin Kelmin käytävästä ja talutin takaisin tarhaan. Se rynnistikin tyytyväisenä heti ruumunarun irroitamisen jälkeen muiden hevosten joukkoon. Suljin portin huolella ja vilkaisin vielä hevosherran perään. " Nähdään lähipäivinä! " mutisin orin perään. Niin, jälleen-näkemiseen ei varmasti menisi kauvaa. Harmi ettei nyt ollut enempää aikaa, vaan pitäisi lähteä kotia kohti.

// Lyhyttä näin aluksi, valitettavasti. //

Eihän tämä mikään lyhyt ole, vaan oikein näpsäkän pituinen ja vielä erittäin siististi ja hyvin kirjoitettu! Tätä oli ilo lukea, enkä kirjoitusvirheisiinkään törmännyt missään - tämäkin saattaa johtua myöhäisestä ajankohdasta (klo 2.00am heh heh), mutta eivät ne ainakaan silmille hyppineet.

Kelmi ja sinä vaikutatte tulevan hyvin juttuun jo alusta asti, joten odotan innolla, miten hyvä pari teistä tulee kun tunnette toisenne vielä paremmin.

Tallin lähellä kulkevalle maastoreitille oli kuulemma kaatunut puu viikonlopun ukkosmyrskyn jälkeen. Voisittekin Kelmin kanssa käydä pienellä talutuslenkillä ja katsoa, että onko se peräti katkaissut järvelle vievän hiekkatien...? - Aatsi

[Heidi]

Vielä on kesää jäljellä

Nykäisin Kelmiä riimunarusta. - Oles nyt aloillasi, hymähdin sille ja jatkoin sen ruskean karvan harjailua. - Meillä on tänään tehtävä tiedossa, sanahdin ja haukottelin itsekseni. Aurinko helotti täydeltä taivaalta. Oli kyllä kuuma... Eikä tummat vaatteet asiaa auttanut. Heitin sitten harjan hoitolaatikkoon. Kalmi hieman säpsähti ääntä ja vilkaisi minuun tummilla silmillään. - Sori poika, hymyilin ja rapsutin sen säkää.

Talutin sitten Kelmin ulos tallista. Tiedossa olisi siis maastolenkki kävellen, ja pitäisi se puukin tarkistaa. Toivottavasti se ei olisi katkaissut tietä... Vilkaisin Kelmiä joka energisenä vierelläni käveli. Kiedoin riimunarua hieman enemmän käteeni. Nimittäin jos Kelmi saisi päähänsä lähteä juoksemaan tallille, en päihittäisi suomenpienhevosta kilpajuoksussa...
Metsätie vaikutti kuumalta. Mistähän pääsisin sinne rannale johtavalle tielle? Samassa paikan kartta alkoi palautua mieleeni. - Prrr... Me ollaan menosssa ihan väärään suuntaan, sanahdin Kelmille ja käänsin hevosen tiellä. No, eiköhän kohta snne päästäisi. Kelmi yritti hamuilla heinää välillä tienposkesta, mutten antanut sen syödä. Oriherra vaikutti energiseltä. Todella energiseltä. Hyvä ettei ravannut edelläni, vaan sain sen pidettyä jotenkuten kurissa.

Viimein löysin perille - tästä pääsisi järvelle. Etsin katseellani kaatunutta puuta - ja sen pian näinkin. Se oli todella kaatunut melko keskelle tietä. Pitäisiköhän siirtää se? Puu näytti raskaalta... En varmaan saisi sitä siirrettyä, mutta päätin kokeilla. Talutin Kelmin sen luo ja sidoin huolellisesti lähimpään koivuun. Kelmi ei tainnut tykätä ajatuksesta, vaan viskeli päätään. - Oota siinä pieni hetki, pyysin siltä ja koitin työntää puuta metsään päin. Ei liikkunut.

Äh, enpä saisikaan sitä vedettyä... Vilkaisin Kelmiin. Se ehkä saisi... Mutta riimunarulla ja riimulla ei puita vedettäisi. Voisin silti kokeilla... Otin Kelmin irti ja kiinnitin riimunarun yhteen puun oksista. Otin sitten Kelmiä riimusta kiinni. - No niin... Vedäs nyt poika, sanahdin oriherralle. Kelmi taisi tajuta mitä hein takaa. Se koitti vetää puuta, mutta riimunaru lipsahti irti puun oksasta. Ei onnistunut siis. Huokasin ja otin riimunarusta kiinni. Ehkä olisi paras jättää siirto tallinomistajalle.

Lähdin sitten taluttamaan Kelmiä takaisin tallille. Se olisi tahtonut ilmeisesti ravata. - Ei nyt ravata... Mä en pysy sun perässä, hymisin Kelmille ja hidastelin sen vauhtia. Jostian kuului jyrähdys. Tämäkin vielä... Alkaisi ukkostaa. Kaivoin kännykkäni esille ja näppäilin nopeasti hakupyynnön äidille. Sateessa ja ukkosessa en menisi kotiin.

Pääsimme ennen sadetta tallille Kelmin kanssa. Vein sen pihattoon, koska olinhan harjannut sen ennen maastoon lähtöä. Hoitamisen tarvetta ei muutenkaan ollut, koska se ei ollut likaantunut tai hikinen. Hain nopeasti vielä Kelmille sadeloimen varmuuen vuoksi ja laitoin sen päälle. Saisipa olla ainakin pihalla vaikka alkaisi sataa. Ja pianhan alkoikin... Onneksi näin tutun auton kurvaavan pihaan. Kyyti olisi siis saapunut. - Heippa Kelmi. Tulen taas pian, sanahdin orille ja taputin sitä. Livahdin sitten aidanraosta ja lähdin kohti autoa. Hyh, kylläpä satoi.

Onneksi ehditte takaisin tallille ennen ukkosta! Kiitoksia tiedustelureissusta, siitä oli meille apua - meidän ei tarvinnut nimittäin lähteä katsomaan sitä itse uudelleen, vaan osasimme heti varautua traktorilla ja niin saimme sen siirrettyä pois tieltä helposti.

Taas hyvä hoitotarina sinulta, saat aikaan sujuvaa tekstiä enkä löydä mitään moitittavaa. En voi siis muuta kun kehua ja kehoittaa jatkamaan samaan malliin. - Aatsi

[Heidi]

Juoksutusta & erimielisyyksiä

Njeh, kauvaa en todellakaan Kelmistä erossa pysynyt. Harjailin sitä parahiaikaa taas käytävällä. Kelmi heitteli päätään ja pärski. Se tahtoi varmaankin takaisin tarhaan muiden orejen luo. No, tämä tallivisiittini ei olisikaan pitkä, joten Kelmin toive saisi toteutua. Olin kutienkin päättänyt juoksuttaa sitä ensin. Taputin orin ruskeaa karvaa. - No niin. Lähetääs purkamaan sun loputonta energiaasi, hymähin.

Kelmi koitti riuhtoa tarhan suuntaan. Se ei ilmeisesti ollut innostunut juoksututieasta. Nykäisin jälleen riimunarusta. - Tule nyt vaan. Tarhaan en sua tosta vaan päästä, sanahdin Kelmille. Käteni olivat jo ihan puutuneet. Mitähän juoksutuksestakin tulisi? Avasin kentän portin. Kelmi tuli sisälle jäljessäni viimein luovuttaen. Suljin portin huolellisesti ja kiinnitin kapsoniin juoksutusliinan ja noukin paremmin käteeni vaivalla metsästetyn juoksutusraipan. Sitä olinkin saanut etsiä vaivalla... Laitoin sen kiertämään lähes koko kenttää kävellen lämmittelyksi.

Kelmi olisi tahtonut ilmeisesti meilummin heti nostaa laukan, joten sainkin tehä töitä jo liinan varren päästä että se pysyi käynnissä. Annoin vähän ajan päästä lopulta nostaa ravin. Kelmillä oli upeat raviaskeleet, muuta ei voinut kyllä sanoa. Selkään en kuitenkaan vielä uskaltautuisi. Mutta kuitenkin siitä jo haaveillut olin.
Annoin pian Kelmin ottaa pari laukkakierrosta ja vaihodoin sitten suuntaa. Kelmi joutui vielä laukkaamaan vielä toiseen suuntaan, ja aloimme sen jälkeen ottaa loppujäähdyttelyjä, koska oriherrasemme alkoi kyllästyä.

Keräsin sitten liinan käsiini ja taputin Kelmiä. - Hieno poika, sanahin ja lähdin taluttamaan kohti tallua. Nappasin riimunarun mukaani ja kaivoin taskustani porkkanan, antaen Kelmille. Nopeasti porkkana parempiin suihin menikin. Tyytyväisenä Kelmi koitti kaivella taskuistani turvallaan lisää, mutta se sai todeta että enempää ei löytynyt.

Hoidin vielä pikaisesti ruunikon ja vein kaikki juoksutuskamppeet paikoilleen. Tämän jälkeen kävinkin vapauttamassa Kelmin tarhaan. Se laukkasikin pian muien luo hirnahtaen terehykseksi. Hymähdin itsekseni ja suljin portin ettei kukaan pääsisi karkaamaan. Minulla nimittäin ei olisi aikaa nyt metsästää karanneita suomenpolleja.


Kelmiä koittaa tuo Gimp/photoshop töherrys esittää. Väkesin tuota muutamankymmenen minuutin.

Ompas söötti kuva ja täydellisesti Kelmin näköinenkin! Poniherran otsatukka kasvaa kasvamistaan.

Juoksutus on hyvää treeniä, vaikkei tuo malttamattoman luonteensa takia kauaa jaksa ympyrällä juostakkaan. On kiva nähdä, että kokeilette monipuolisesti eri asioita, joten kohta varmasti olisi hyvä aika sinunkin kokeilla, miltä Kelmi tuntuu ratsastaessa. Mielestäni voit siis aloittaa Kelmin kevyen liikuttamisen kentällä tai maastossa, mutta esteitä ja haastavempia asioita kannattaa kokeilla vasta kun saat orin kuulolle ratsastaessakin. :)

Voin vain kuvitella, minkälainen sekasorto syntyisi jos oripihaton pojat pääsisivät rellestämään karkuteille! Toivottavasti niin ei tapahdu. - Aatsi

[Heidi]

Kokeiluja helteessä

Hätyyttelin kädelläni jälleen niitä syöpötteleviä kuvatuksia pois Kelmin kaulalta ja jatkoin taas harjaamista. Että osasi taas olla kuuma! Haukottelin itsekseni ja ryhdyin puhdistamaan kavioita. Taas löytyi iso kivi... Onneksi olin taas puhdistanut kaviot. - No niin, mitäs tänään tehdään, utelin Kelmiltä, saaden vain pään heilautuksen vastaukseksi. - Ratsastaa taidan vasta kokeilla ensikerralla, puhelin Kelmille ja ryhdyin selvittämään tuon pitkiä jouhia. Kelmin tummat jouhet olivatkin hauskoja näpellyksen kohteita. Kelmi tosin ei tainnut pitää asiasta, vaan alkoi heitellä päätään. - Oles nyt paikallasi. Kai säkin tahdot pitää nuo jouhesi pitkinä? Aatsi saattaa ilmestyä saksien kanssa, jos annetaan takkujen vaan olla, naurahdin Kelmille ja aloin selvittelemään hevosen harjaa.

Talutin sitten Kelmin autiolle kentälle. Olin jo etukäteen käynyt tekemässä pari estettä ja pujottelun. Aluksi kuitnekin lämmiteltiin. Talutin kelmiä kenttää ympäri. Huh, kuuma kyllä oli. Minulla olikin mukana juomapullo kentän laidalla... Eikä Kelmiäkään saisi unohtaa. Olin sillekin ämpärillisen vettä kentänkulmaan rahdannut.

Lämmittelin Kelmiä jonkun aikaa. Pakko kyllä myöntää, että itsekkin siinä lämpeni taluttaessa Kelmiä. Huh, kylläpä se jaksoi yrittää koko ajan raviin. Vaihdoin riimunarun hieman pidempään riimunaruun nopeasti ja lähdin pujottelutötsien luokse Kelmiä ohjaamaan. - Osaatkos sä tän homman jo, utelin. Kelmi nuuhkaisi tötsää lopulta kaataen sen turvallaan. Huokasin ja ryhdyin sitten opettamaan pujottelua. Kelmistä kuoriutuikin ihan hyvä pujottelia - parin minuutin päästä se pujotteli ihan hyvin.

Esteet taas olivatkin jo tuttu juttu. Se loikkasi niiden yli korkeilla hypyillä. No, vaikutti siltä että Kelmi osaisi nyt mennä tämän pienen temppuradan. Lähdin sitten juoksemaan kelmin vierellä. Ensimmäisenä oli pieni ristikkosarja. Kelmi loikki ristikot vikkelästi. Seuraaksi pujottelua. Kelmi pujotteli ne onneksi lähes täysin virheettömästi - vain yksi tötsä kaatui. Sitten vielä pari hyppyä ja vóla! Taputin Kelmiä tyytyväisenä. - Sähän oot ihan hyvä hevosagilityssä, sanahdin sille ja talutin kentänkulmalle.

Kelmi upotti tyytyväisenä päänsä veteen. No, tällä helteellä en kyllä oisikaan ihmetellyt! Itse taas aloin juomaan vesipullosta. - Eiköhän lopetella Kelmi, hymähdin sille ja taputin sitä. Oriherra pärskähti ja nosti päänsä vesisankosta. Jäähdyttelimme vielä hetken ja vein sitten Kelmin puomiin hoidettavaksi.

- Heidi, viitsisitkö kylmätä sen jalat, Aatsi kysyi ilmestyttyään kuin tyhjästä. - Juu, sanahdin ja irrotin Kelmin riimunarun. Kylmäys olikin minulle tuttu juttu. Vein Kelmin pesuboksiin, hain pinttelipatjoja ja pintteleitä. Sitten hain vielä kylmää vettäämpärillisen ja aloin huuhdella jalkoja ensin kylmällä vedellä letkulla. Sitten kastoin pinttelipatjan kylmään veteen ja käärin sen pinttelillä Kelmin jalkaan. Sitten suihkutin pintteliä kylmällä vedellä. Tämän sitten joka jalkaan toistin, ja huuhtelin vähä aikaa kaikkia jalkoja. Kelmi oli ihan rentona operaation ajan. Sille ilmeisesti tämä oli vain ihanaa viilennystä. Poistin sitten hetken päästä pinttelit ja talutin Kelmin takaisin pihattoon.

Kävin vielä siivoamassa jälkeni kentältä ja pesuboksista. Sitten olikin aika kääntää nokka jälleen kohti kotia.