sh o. Viehättävän Eemeli

[Aatsi]

sh o. Viehättävän Eemeli

Epulla ei ole vielä hoitajaa, joten sitä voi hakea hoitohevoseksi foorumin ilmoitustaululla.

Epun hoitajan tulisi olla määrätietoinen ja osata tarvittaessa tuoda tammojen perään vislaava pojan nulikka takaisin maanpinnalle. Jos osaat käyttää ääntäsi uskottavasti ja sinulla on aikaa rapsutella hevoskaveriasi aamusta iltaan, olet varmasti oikea henkilö hoitamaan Eppua.

Ratsuna ori on helppo, mutta maastossa sen kanssa kannattaa ottaa rauhallisesti, ettei ori ylly kilvoittelemaan toisten hevosten kanssa (nimimerkillä kokemusta on). Pupujussit ja männynkävyt aiheuttavat välillä pienen hui-reaktion, mutta muuten varsinkin maastoesteillä tämä poikamies on varsin miellyttävä ratsu!

Epun kanssa on myös mahdollisuus valmentautua ja kisata niin halutessaan.

[Aatsi]

10.06.11, Eppu saapui uuteen kotiinsa!

Tänään tein taka-ajatuksettoman vierailun Viehättävään, jossa sattui olemaan sopivasti kasvattimyynnit. Mikään hevosista ei aluksi tuntunut tarkoituksiini sopivalta ja olin jo tekemässä lähtöä, kunnes huomasin tarhassaan reippaasti laukkailevan liinaharjaisen suomenhevosorin.

Eemeliksi kutsuttu rautias pysähtyi huomatessaan tuntemattoman ihmisen ja ravasi portinpielukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Erittäin sosiaaliseksi ja hellyydenkipeäksi osoittautunut liinaharja koitti selvästi tehdä vaikutuksen ja niin tekikin - pisteenä iin päällä oli orin upea sukutaulu, josta löytyy toinen toistaan menestyneempiä hevosia. Kauaa kauppoja ei tarvinnut hieroa, vaan pian jo huristelin lainatrailerin kanssa kohti kotia, saaliina hienompi yksilö kuin olisin oikein voinut kuvitellakkaan.

Kotipihalle saavuttuamme Eppu päästettiin heti herrapihattoon, jossa se teki rauhallisesti tuttavuutta kaikkien kanssa. Kelmi, joka pitää itseään lauman ylimpänä oli selvästi näreissään tulokkaan saamasta huomiosta ja vetäytyi erittäin ylidramaattisen näköisenä pihattorakennuksen viileyteen. Kun tulin illalla tarkistamaan hevosten vointia, olivat Eppu ja Kelmi jo painimassa ja riehumassa ympäri aitausta kuin veljekset. Taitaakin olla ainoastaan hyvä juttu, että Kelmi sai vertaisensa painikaverin - eipähän ainakaan tarvitse ratsastajan kanssa painia.

[Aatsi]

Eemelin uudenjäykkä ruskeasta nahasta valmistettu koulusatula natisi kävellessämme soratietä tallin taakse, kohti kenttää. Ori hörisi hiljaa onnellisena, koska se tiesi että pääsisi pitkästä aikaa kunnon hommiin - jotkut hevosista olivat varmasti salaa tyytyväisiä, kun kuumalla ilmalla ei tarvinnut tehdä töitä (rauhallisia maastolenkkejä ei luokitella töiksi hevosten keskuudessa), vaan sai lekotella tarhassa ja syödä tuoretta vihreää niin paljoin kun suuri suomenhevosen napa vetää. Yksi hevosistamme oli kuitenkin poikkeus.

Rakas työnarkomaanimme Eemeli oli kuitenkin varmasti salaa huolestunut siitä, ettei saisi emännältä niin paljon huomiota kuin tavallisina päivinä ja koitti aina kiinnittää huomioni kun satuin kulkemaan oripihaton ohi. Se tuli ravaten aidan vierustaa pitkin ja kulki samaan suuntaan niin kauan, kunnes pihaton aita loppui. Sitten se jäi seisomaan paikallaan kuin itkun partaalla oleva kolmevuotias, tuijottaen suurilla vetisillä silmillään pää toiveikkaasti ylhäällä. Kuitenkin kun jatkoin matkaa, liinakko luovutti ja painui takaisin painimaan muiden herrojen kanssa. Nyt vierelläni kohti kenttää kävellessään Eppu oli kuitenkin onnensa kukkuloilla.

Kentällä hyppäsin orin selkään ja Eemeli ilmoitti heti, että hissuttelu saa jäädä toiseksi kertaa - nyt verrytellään reippaassa ravissa. No jaa, mikäs siinä. Anti mennä vaan, totesin ajatuksissani ja otin orin kevyelle ohjastuntumalle.

Pyysin Eemeliltä ympyröitä, pieniä ja suuria, voltteja, liioiteltuja taivutuksia ja ratsastustien ratoja, joita ei varmasti löytynyt muualta kuin omasta päästäni. Eemeli oli selvästi hyvällä päällä ja toteutti kaikki pyyntöni kuin herrasmies - silloin tällöin jouduin korjaamaan sen tasapainoa ja suoristamaan sitä, mutta muuten ori oli parhaimmillaan. Näin hyvältä se ei ollut tuntunut pariin viikkoon - olisiko pieni loma tehnyt sittenkin hyvää?

Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään
Ilman että tekee oikein mitään
Tärkeintä on näyttää kiireiseltä
Ja seksikkäältä

Pyysin Eemelin laukkaan. Vahva liinakko vaihtoi askellajia uskomattoman kevyesti ja antoi oikean jalan johtaa. Laukka oli ehdottomasti orin vahvin askellaji, sitä se käytti kaikista mieluiten niin tarhassa kuin töissäkin. Unohtuessani ajatuksiini liinakko pärskähti ja heitti niskojaan, otti pienen hilpeän sivuloikan ja jatkoi sitten keskihalkaisijalla laukkaamista. Mokomakin hassu. Suoristauduin ja valmistelin puolipidätteen. Eemelin korvat kääntyivät minuun odottavasti ja takajalat polkivat alle vahvemmin. Juuri ennen kuin liinakko oli ottamassa seuraavaa askelta, käskin sen vaihtaa laukan.

Ori ymmärsi mitä hain takaa ja vaihtoi johtavaa jalkaa. Se taipui notkeasti kääntäessäni sen takaisin uralle. Eemelin kaulan ruskea karva oli paikoitellen hiestä tummentunut ja kiilsi satunnaisten pilvien takaa pilkehtivässä auringossa. Vaalea liinaharja leiskui laukan tahtiin ja ori tuhisi äänekkäästi, mutta selvästi tyytyväisenä. Oli kuitenkin parasta siirtää liinakko raviin ja rauhoittua, ettei se kuluttaisi itseään loppuun. Ja vaikka sääkin oli leudompi kuin eilen, ei se silti ollut mikään kevyin treeni-ilma hevoselle, jolla oli vähän ylimääräistä massaa ja paljon tukkaa.

Äiti mä en tiedä mistä nämä laulut kertoo
Nielaisen auringon, loistan valoa ja
Rakkautta vastaantulijoille
Ja tämänkin kylän noidille

Pyytäessäni Eemelin rauhalliseen käyntiin, se suorastaan loisti. Jos liinakko olisi ollut ihminen, se olisi hymyillyt koko valkoisella hammasrivistöllään ja säikäyttänyt kaikki ohikulkijat. Rautias harppoi eteenpäin kissamaista käyntiään ja oli hieman tyytymätön, kun pysäytin sen keskihalkaisijalle.

- Älä nyt näytä mutrua naamaa, kohta näet.

Otin orilta satulan pois ja nostin sen aidan päälle satulahuopineen. Sen paikalle jäi hikinen läikkä ja ori vaikutti helpottuneelta. Hyppäsin takaisin selkään, otin ohjat ja ratsastin portista ulos - Eemeli oli maastolenkkinsä ansainnut.