lv-t. Indie "Indi"

[Elisa]

Heippa!

Tämä on pienen lämminveritamma Indin päiväkirja, johon Indin omistaja Elisa ja hoitaja Giu kirjoittelevat tamman kuulumisia ja lähes tulkoon kaikesta, mitä tamman kanssa tulee puuhasteltua.

Indie, eli Indi
~ Pian 6-vuotias, rautiaan värinen lämminveritamma. ~
~ Säkäkorkeutta löytyy vain 150cm verran. ~
~ Ravurin työn lisäksi toimii myös ratsuna. ~

Luonteeltaan Indi on hyvin helppo hevonen, joka yrittää parhaansa mukaan miellyttää jokaista sen kanssa puuhastelevaa henkilöä. Ei ole vielä tullut päivää, jolloin tamma olisi kieltäytynyt jostakin, mutta ei se myöskään ole joutunut kokemaan negatiivisia asioita varsa-aikojensa jälkeen. Indi on sisimmältään melko utelias tapaus ja aina varovaisena tekemässä tuttavuutta muihin.

Indin vanhan päiväkirjan tekstit

1.11.2012, valmentajana Christa W.
Tämän päivän valmennuksen aiheeksi suunnittelin ihan perussiirtymisiä sekä laukanvaihtoja lävistäjällä. Olit itse toivonut myös istuntaharjoituksia, joten sovimme, että menet koko tunnin ilman jalustimia - sehän se on parasta treeniä. Alkuverryttelyssä Indi oli hieman laiskanpuoleinen ja nihkeän oloinen - se ei meinannut millään taipua vaan kulki pää taivaissa kuin hirvet konsanaan. Pikkuhiljaa sait sen kuitenkin taipumaan yhteistyöhön, ja meno alkoi näyttää paremmalta. Tamma selkeästi notkistui ja kenttäkin sai oman tavallisen muotonsa, kun löysitte yhdessä kentän nurkat eikä niitä tarvinnut oikoa! Siirtymisissä teillä olisi vielä hieman petrattavaa. Tai sitten tammalla oli vain äärettömän huono päivä - se ei kuunnellut yhtään apujasi vaan juosta hölkötteli läpi pidätysten. Kannattaa tuolloin ottaa ihan napakka pysähdys ja vaikka muutama peruutusaskel, pääasia että tamma älyää kuka tätä show'ta johtaa. Laukanvaihdot sujuivat kohtalaisen hyvin, aluksi tamma teki ne hieman laiskanpuoleisesti, mutta lopputunnista sitä energiaa alkoi jo pikkuhiljaa löytyä. Näytit itsekin nauttivan enemmän siitä rullaavammasta, pyöreästä laukasta kuin töksähtelevästä, hitaasta möllötyksestä. Onhan toki helpompi istua ilman jalustimia vauhdikkaammassa askellajissa! Lopputulos kuitenkin hyvä - tunti meni tarpeeksi hyvin ja kiitokset kuuluvat teille kummallekin!

20.10.2012, valmentajana Christa W.
Suunnittelin tämän päivän valmennuksen olevan puhtaasti täyttä koulua. Sitä olisi kuulemma syytä treenata - ja nyt menisimme oikein pitkän kaavan kautta, tehokkaasti treenaten. Alkulämmittelyssä Indi oli pirteä ja eteenpäinpyrkivä. Tamma vaikutti kuitenkin melko rennolta, kuten ratsastajansakin. Tamman askel oli pitkää ja lennokasta, eikä sinullakaan näyttänyt olevan sen kummempia hankaluuksia Indin selässä. Laukannostoissa tamma hieman epäröi, mutta nosti seuraavalla kerralla jo paljon sähäkämmin. Hyvä niin - nopea reagointi on radalla erityisen tärkeää. Aloitimme Vaativa B-ohjelman läpiratsastamisen; tulitte radalle lähes täydellisessä kootussa laukassa, jonka jälkeen tuli ei niin täydellinen pysähdys. Pidätteesi eivät aivan menneet läpi, minkä takia tamma joutui ottamaan muutaman raviaskeleen ennen stoppia. Keskiravi- ja koottu ravi näyttivät siltä miltä pitikin - tarmokkailta ja näyttäviltä. Sulkutaivutus oli seuraava kohta, missä ilmeni jälleen vaikeuksia. Muista antaa Indille selkeät avut ja kuitenkin samalla pitää hyvä tempo yllä, ettei vauhti aivan häviä taivutuksen aikana. Peruutukset sujuivat nyt mallikkaasti vaikka niissä alkuverryttelyssä oli hieman petrattavaa. Koottu laukka oli jälleen näyttävää. Toisella ratsastuskerralla pysähdys sujui huomattavasti paremmin, eivätkä sulkutaivutuksetkaan menneet pelkäksi läpikävelyksi. Kannattaa siis treenata ihan perussiirtymisiä ennen seuraavia koulukilpailuja. Tsemppiä!

7.10.2012, varusteostoksia
Tosiaan, Indillä on nyt ollut lainasatula käytössä, joka ei ole valitettavasti sopinut tammalle, mutta nyt on uusi ja sopiva penkki käytössä! Helpottaa kummasti työskentelyä ja on mukavampi tammalle ja myös minulle. Lainasatulassa istuminen tuntui samalta kuin olisi istunut rautalapion päällä. Satulan kaveriksi ostin myös martingaalit ja uuden toppaloimen, sekä pari huopaa. Tamman kanssa on muuten mennyt ihan hyvin, muutamme pian tältä pieneltä tallilta luultavasti toiselle tallille. Olen hieman iskenyt silmäni Ansakujaan.. katsotaan, jospa löydämme tiemme sinne.

5.10.2012, valmentajana Christa W.
Halusit treenata tänään Indin kanssa ihan perusasioita - siirtymisiä ja pidätteitä. Ihmettelin hieman aluksi ideaasi, mutta kun näin miten tamma työskenteli verryttelyssä, ei asia jäänyt epäselväksi. Tamma käyttäytyi nihkeästi, ei pysynyt kuolaimella eikä liikkunut kyllä eteenkäänpäin. Siirtymiset olivat hitaita ja tahmeita. Kehoitinkin sinua heti alkutöikseen ottamaan tammalta satulan pois - näytti vähän siltä, että jostain kohtaa kiristää tai puristaa liikaa ja satula oli paras keino kokeilla alkuun. Kyllähän se meno siitä sitten hieman parani, Indi tuntui piristyvän silmissä. Tietenkään sinun kannaltasi ratsastaminen ei muuttunut ainakaan helpommaksi - korkeassa ravissa kun ei ole aina niin miellyttävä istua. Pidätteet kuitenkin menivät nyt läpi ja siirtymiset alkoivat näyttää siltä, miltä pitikin: kauniin huomaamattomilta ja yksinkertaisilta. Suosittelen vaihtamaan satulaa välittömästi ja teettämään Indille uuden, sen selkään sopivan mallin, joka helpottaa työskentelyä entisestään. Ja sitä ennen on ihan hyvä treenata ilman satulaa - hyvää tasapainotreeniä ratsastajalle ja mukavaa vaihtelua ratsulle!

[Elisa]

"Huoooooaah njam njam... väsyttää", huokaisin kävellessäni tallin pihamaan poikki kohti pikkutallia. Hevoset mutustelivat rauhallisen tyytyväisinä heiniä tarhoissaan ja Indikin sai pitkästä aikaa kokea turvallista laumaelämistä yksin omassa tarhassaan, muiden hevosten ollessa aitojen toisilla puolilla. Laiskasti se nosti päänsä kun kävelin sen ohi ja jatkoi oitis syömistään - laiskiainen. Tamma näytti päällisin puolin ihan rennolta ja hyvin jo ympäristöön kotiutuneelta.

Itse lampsin hetkeksi lämmittelemään talliin ja mietin samalla tämän päivän ohjelmaa. Menisikö sitä maastoon vai kenties irtojuoksuttaisiko tammaa, kas siinä vasta pulma! ...Maneesissa olisi lämmin, ja taas vaihteeksi talvisessa metsässä sen sijaan kylmä. Päätin kuitenkin valita lämpöisen maneesin ja irtojuoksuttamisen. Nappasin riimunvarren kouraani ja lähdin hakemaan tammaani sisälle, vaan eipä meinannutkaan Neiti Nopsajalka millään antaa kiinni. Hetken siinä seuratessani pakoon kävelevää otusta, päätin itse vaihtaa suuntaa ja lähteä kävelemään tarhan portille päin, toiveenani Indin seuraavan perässä. Pysähdyttyäni portille, eipä mennyt kauaakaan, kun jo tunsin jonkun hamuilevan selkääni. Käännyin ympäri ja silitin Indiä. Hieman se nosti päätään kun olin laittamassa riimunvartta kiinni, mutta ei sentään lähtenyt peruuttamaan kuten tavallisesti. Edistystä alkaa siis jo näkyä, ehkä tässä vielä kunnon luottamus solmitaan puolin ja toisin, se vie tietenkin aikaa, mutta sitähän minulla on.

Talliin päästyämme otin siltä tietenkin tarhasuojat ja loimen pois ja aloin harjaamaan sitä perusteellisesti. Tarkistin sen myös läpikotaisin ja löysin pienen naarmun kaulasta, ihan harjamarton kohdilta keskeltä kaulaa. Mutta ei se ollut mikään kuoleman vakava juttu, siispä puhdistin sen Betadinella ja kuivasin. Indin jalat olivat normaalit, ei arkuutta eikä lämpöä. Kun kaikki näytti olevan kunnossa, laitoin tammalle jännesuojat etusiin, suitset päähän ja deltan ja liinan kiinni kuolaimiin.

Maneesissa kävelytin ja juoksutin tammaa hyvän tovin kumpaankin suuntaan ennen varsinaista, vapaata juoksutusta, sillä ajattelin laittaa myös muutaman esteen esille. Kun Indi alkoi näyttää notkistuneelta, päästin sen irti ja se ravasi oitis rennon laiskasti maneesin keskelle, josta se sitten yhtäkkiä pinkaisi täyteen pukkilaukkaan ja poukkoili ympäri maneesia kuin mikäkin päätön vuohi. Itse menin rakentamaan maneesin toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen sarjaa joka koostui kahdesta pienestä ristikosta ja yhdestä noin 50cm pystyesteestä.
Pian sarja olikin jo melkein valmis. Sidoin juoksutusliinan pystyesteen ja toisen ristikon tolppiin kiinni. Onneksi liinan väri sattui olemaan valkoinen, joten se kyllä erottui hyvin. Indi oli hyvin tarkkaavaisena rakentamassa estettä kanssani - tai no ei tamma sitä rakentanut, seurasi vain sivusta puuhiani ja tiesi kyllä tasan tarkkaan mitä on tulossa, sillä ei tarvinnut kuin vähän innostaa sitä liikkeelle ja sehän lähti! Laukkasi oikein innokkaasti kujalle ja hyppäsi kevyesti kaikki kolme estettä, etenkin viimeisen, jonka väliin se jätti huiman ilmavaran! Korotin viimeisen pystyesteen vielä 70cm jonka Indi hyppäsi hienosti ja viimeiseksi vielä 90cm, joka sekin sujui niin kepeästi Juoksutin tammaa lopuksi vielä jonkin aikaa ja sitten lähdimme takaisin talliin.

Liikutuksen jälkeen harjasin ja hoidin tamman hyvin. Hieroin sitä vielä myös selästä, kaulasta ja jaloista hetken aikaa, kunnes oli aika pukea kevyt talviloimi päälle ja viedä tamma takaisin ulos. Tarhan portilta se löntysti hyvin hyvin laiskasti takaisin syömään heiniään. Kävin vielä lopuksi siirtämässä esteet takaisin paikoilleen ja lähdin ajelemaan kotiin.

[giu]

Pitkä etsiminen tuotti tulosta: Löysin netistä ilmoituksen, jossa etsitään nuorelle lämppäritammalle hoitajaa. Luin ilmoituksen läpi moneen kertaan, ja otin puhelinnumeron ylös. Minulla oli jo kiire kouluun, mutta päätin soittaa Elisalle, tamman omistajalle, koulun jälkeen.

Vihdoin koulupäivä loppui, ja hyppäsin bussiin. Tein matkalla läksyt, ja kun pääsin kotiovelle, ryntäsin yläkertaan, ja soitin Elisalle.
"Elisa." vastasi tyttö toisesta päästä. "Moikka! Täällä on 16-vuotias Gelicia, tutummin Giu. Olikos sulla se lv tamma, In.. Ind..." sönkötin nopeasti. "Indie? Juu. Siitä hoitajan paiakstako sä soittelet?" Elisa vastasi iloisesti. "Siitäpä siitä. Huomasin, että tallille olisi meilät vain n. vartin automatka, ja bussi kulkisi sopivasti ohi. Voisikos Indiä tulla katteleen tänään?". Selitin kauheasti - ja todella nopeasti. Elisa vaikutti kuitenkin saavan selvää puheestani: "Joo. Monen aikaan sä pääsisit tulemaan?". "Vaikka heti seuraavalla bussilla. Olisin siellä ehkä puolen tunnin päästä?" mietiskelin. "Selvä. Mä tuun siihen pihalle oottaan sua." Elisa sanoi, ja sulki puhelimen. Riensin alakertaan syömään välipalaa, ja vaihdoin äkkiä tallivaatteet ylleni. Menin ulos odottamaan bussia. Huomasin taivaalla pahaenteisen tummat pilvet. Vihdoin bussi tuli.

Bussimatkan aikana oli alkanut satamaan, ja kun saavuin Ansakujan tielle, sade yltyi kaatosateeksi. Vedin hupun päähäni ja juoksin tallille päin. Näin pihamaalla tumman hahmon, joka heilutti minulle. Arvelin sen olevan Elisa. Niinhän se olikin, ja kun saavuin hänen kohdalleen, hän mumisi jotain, nykäisi minua hihasta ja kipitimme yhdessä talliin. Sateen pauhu peitti kaikki muut äänet alleen, ja Elisa joutui viittomaan minulle. Nappasimme Indin riimunnarun ja hölkkäsimme tarhalle. Tamma norkoili portilla levottoman oloisena, haluten jo sisälle. Elisan ei tarvinnut houkutella tammaa luokseen, vaan sai tämän helposti kiinni, ja lähdimme ripeästi talliin.

Taas sateensuojassa, ja sade oli jo vähän rauhoittunut - niin, että kuulin mitä Elisa sanoo. Hän osoitti harjapakkia lattialla, ja noukin sen luoksemme. Tamma seisoi kiltisti käytävällä, kahdelta puolelta kiinnitettynä. Elisa pyysi minua riisumaan tammalta loimen, ja sen alta paljastuikin kauniin kiiltävä, ruskea karvapeite. Indi oli hyvin pieni, ja se näytti entistä reppanammalta, kun sen tuvasta ja harjasta tippui vettä. Kaivoin harjapakista pyyhkeen ja kuivasin pikkutamman pään ja harjan. Loput kastuneet osat kuivasin raapalla. Seuraavaksi käsittelin tamman kovalla ja pehmeällä harjalla, otin kaviot sekä selvitin harjan ja hännän. Kun tamma oli kuiva ja kiilsi puhtauttaan, veimme sen yhteistuumin karsinaan. Elisa jätti minut ja neidin hetkeksi kesken, ja kävi hakemassa Indin ruuat ja heinät.

Tamma vaikutti ihanalta, ja aloinkin hoitamaan sitä.

[Elisa]

17.11.2012
Tänään käytiin neidin kanssa sänkipellolla, vaikka oli siellä paikoittain aika märkää ja liukasta, onneksi kuitenkin löytyi yksi pidempi ja kuivempi suora. Ajatella että vielä puolessa välissä marraskuuta on mahdollisuus tähän.. Jopa joissakin puissa on myös vielä ruskan värjäämät lehdet - LUNTA TÄÄLLÄ PITÄISI OLLA PAIKAT TÄYNNÄ!

Pellolle kun päästiin, ravailtiin siinä ensiksi hieman ja pian jo kiisimmekin pitkin peltoa laukaten silmät vuotaen tuulesta. Indi kyllä piti kokemastaan, pari pukkiakin se taisi heittää, mutta ärtynyt se ei ollut, korvat taukoamatta edessä ja taisi se muutaman kerran jopa korskahtaa, olipa sekin tilanne kuin suoraan jostain sadusta. Hieman piti rauhoitella tammaa laukkojen jälkeen ja ravailimmekin lopussa melkoisen paljon. Iltahämärä ja pakkanen alkoi kuitenkin jo pikkuhiljaa tehdä tuloaan, joten oli aika lähteä takaisin tallille. Onneksi matka ei ollut pitkä ja tallin valot näkyivätkin koko ajan horisontissa. Itse päätin kävellä loppumatkan tamman vierellä, vaikka sen selkä toimikin hyvin lämmittimenä, sillä satulan olin jättänyt suosiolla talliin.

Ulkoilumme aikana tamman karsinan eteen oli tuotu sen heinät Aatsin tai Katjan toimesta. Indi sai vielä kyllä hetken odottaa ruokaansa pesupaikalla, ja kärsivällisesti odottikin. Kävin hakemassa tammalle kaksiteholinimenttiä varustehuoneesta ja lisäsin mömmöt sen jalkoihin. Heitin vielä talliloimen tamman selkään ja vein sen omalle paikalleen. Heitin heinät karsinaan ja ruoat kuppiin, ja pian se jo mussuttikin ruokiaan täydellä teholla. Hieman kyllä harmittaa, että Indi joutuu toistaiseksi olemaan tallissa yksin. Toivottavasti saan myös Murun Ansakujaan Indin kaveriksi.

[LesJoft]

Baclofene Ne Marche Pas <a href=http://xbmeds.com></a> Clomipramine Tablets Online Viagra Sin Receta Foro