Post by Aatsi on Oct 2, 2010 14:39:35 GMT 3
Syksy on kauneimmillaan ja maastoestekausi jatkuu vielä, joten kaikenmoiset ratsukot ovat tervetulleita Ansakujaan viime hetken treeneihin 4. lokakuuta. Valmennuksen kesto on puolitoista tuntia, jonka lisäksi ratsukko voi jäädä vielä itsekseen treenaamaan tai jäähdyttelemään Ansakujan maastoissa. Tallilla on hevosille juottomahdollisuus, jonka lisäksi ratsastajille tarjotaan maistuvaa nakkisoppaa tuvassa ilman erillistä maksua.
Aloitamme valmennuksen vapaalla lämmittelyllä kentällä, jonka jälkeen siirrymme reippaassa ravissa maastoesteradalle ja valmennuksen tasoon sopiville esteille. Suurin osan esteistä on rakennettu luonnonmateriaaleista ja ne ovat kiinteitä, joten ratsukolla oletetaan olevan jo hieman aikaisempaa kokemusta. Halukkaat saavat myös kokeilla, miten banketin ja mörköesteiden ylittäminen luonnistuu.
- Ryhmiä on kaksi, joihin molempiin otetaan 3 ensimmäistä osallistujaa.
- Sama ratsastaja voi osallistua vain yhteen valmennusryhmään, vain yhdellä ratsulla.
- Valmennus on avoinna piirrettyjen lisäksi myös valokuvallisille hevosille.
- Osallistuvilla hevosilla on suositeltavaa olla luonne.
- Suoritustavaltaan tämä valmennus on nimilistaan-tyylinen, joten valmennuksen lopuksi jokainen ratsukko saa kattavan kommentin valmennuksen kulusta.
- Valmentajan toimii Aatsi.
Osallistuminen alla olevassa muodossa, älä poista tähtiä!
Ryhmä A tai B
Ratsastajan nimi - [url*=http://hevosen osoite]Ratsun nimi[/*url]
-- RYHMÄ A, me 60 - 80cm TÄYNNÄ
Miracle - Nzenley XN Kingping '51
Miracle ja new-forest ori Kirppu olivat saapuneet Ansakujaan hyvissä ajoin, eikä parivaljakolle tullut kiirettä tehdä asioita valmiiksi ennen valmennuksen alkamista. Yhtä hyvä kyky tehdä asiat ajallaan kelpaisi kyllä minullekkin.
Alkuverryttelyjen aikana Kirppu olisi tehnyt mielellään lähempää tuttavuutta kahden muun kentällä treenaavan oriin kanssa, mutta Miracle sai pideltyä ratsunsa mieliteot kurissa ja Kirppukin keskittyi lopulta omistajansa antamaan tehtävään.
Ensimmäisenä tehtävänä ratsukko suoritti koivun rungoista kasatun, kuusikymmentä senttiä korkean pystysarjan. Arvasin heti ponin nähdessäni, ettei se tuottaisi ratsukolle ongelmia; Kirppu hyppäsi kissamaisesti estesarjan yli eikä sitä haitannut edes harmaaksi ja tihkuiseksi muuttunut sää. Rautias syttyi esteistä siihen malliin, että korotin sille samaista sarjaa. Myös korotettuna samainen sarja onnistui ratsukolta hyvin ja heittipä Kirppu pienen ilopukinkin esteen jälkeen.
Olin kuullut Miraclelta jo aiemmin Miraclelta, että mörköesteet saattaisivat tietää ponille ongelmia. Seuraavaksi vuorossa oleva räikeästi värjätty ja tuulessa humisevilla muoviorvokeilla koristeltu taloeste ei herättänytkään Kirpussa sen suurempaa myötätuntoa, vaan ori olisi kiertänyt sen mieluummin kaukaa. Miracle ei kuitenkaan turhautunut Kirppuun, vaan sai sen lopulta haistelemaan estettä jonka jälkeen ori suoritti esteen tasajalkaisella kenguruloikalla, joka johti ratsastajan horjahtamiseen. Miracle sai kuitenkin punnerrettua itsensä ylös orin kaulalta ja parin yrityksen jälkeen Kirppu hyppäsi taloesteen yhtä hyvin kuin muutkin, saaden mojovat kehut ratsastajaltaan.
Seuraavaksi siirryimme banketille, joka herätti ponissa pientä epävarmuutta. Miracle rohkaisi poniaan pari kertaa normaalia vahvemmilla avuilla ja äänellä, jonka jälkeen Kirppu suoritti esteen rauhalliseen tahtiin. Pitkä ajomatka Ansakujaan ja aikainen herätys oli varmaan hidastanut herraa, mutta tahdoin nähdä siltä silti energisempää hyppyä ja pyysin ratsukkoa suorittamaan banketin uudemman kerran. Kehoituksestani Miracle käytti tavallista enemmän ääniapuja, joka sai Kirpun heti pirteämmäksi ja valmiimmaksi hyppyjä varten. Parin yrityksen jälkeen ratsukon suoritus näytti mainion elastiselta ja annoin ratsukolle luvan ruveta jäähdyttelemään pitkin ohjin.
Norpatar - Mõrkjas Hõrgutis AB
Kun Norpatar peruutti kimon eestiläisen trailerista harmaaseen ulkoilmaan, oli poni heti virkeänä ja valmiina hommiin. Uusi ympäristö kiinnosti sitä kovasti ja ori kävikin kiihkeää keskustelua Ansakujan pihalla tarhaavan puoliveritamman kanssa. Myös Norpattarella oli paljon tekemistä, sillä naista vaivasi niin farmarin syövereihin kadonnut pintelipaketti kuin orin hyöriminenkin
Alkuverryttelyt ratsukko pääsi aloittamaan muita aikaisemmin ja olikin hyvä, että kahden muun komean orhin saapuessa samalle kentälle oli Kusti jo hyvin kuulolla, eikä reagoinut toisiin sen kummemmin. Norpatar työsti Kustilla erilaisia teitä ja hyvää kenttälaukkaa, joka orilta löytyikin harvinaisen nopeasti. Kuitenkin kun ori huomasi, että ollaan menossa maastoon sen koko olemus muuttui astetta jännittyneemmäksi pelkästä innostuksesta. Päädyimmekin laittamaan ratsukon porukan hännille siirtymisen ajaksi, että Norpatar saisi tilaa reagoida jos ori ei pystyisi hillitsemään itseään. Häntäpäässä matka sujui kuitenkin hyvin, eikä Kustille tullut mieleenkään ohittaa edessä kulkevia hevosia jotka olivat arvoasteikolla sitä selvästi korkeammalla.
Esteille päästyämme Norpatar oli jo saanut rauhoiteltua Kustia sen verran, että se jaksoi seisoa pitkin ohjin paikallaan sen verran kun selitin tehtävänannon ratsukoille. Ensimmäinen este ei vaatinut ponilta vielä paljoa, sillä se ei ollut kuin kuusikymmentäsenttinen nuorien koivujen rungoista kasattu pysty. Käskyn saadessaan Kusti suorastaan syöksyi kohti estettä, jättäen Norpattaren liikkeestä jälkeen. Siirryin seisomaan topakasti esteen eteen ja käskin ratsukon ottamaan lähestymisen uudestaan - eihän näin holtittomasti saa hypätä vaikka intoa olisikin. Pyysin Norpatarta kokeilemaan lähestymistä aluksi ravissa ja nostamaan vasta esteen jälkeen kevyen kenttälaukan. Kusti ei selvästikkään ollut mielissään rauhallisesti ottamisesta, vaan nakkeli niskojaan ja huiski hännällään protestoivasti. Kuitenkin kun nainen sai aikaiseksi hyvätahtisen ravin, ei Kusti voinut muutakaan kuin totella; hypystä tuli hyvin tasapainoinen ja ori kuunteli ratsastajaansa molempien esteiden jälkeenkin huomatessaan, ettei hiljainen vauhti tapa maastoesteilläkään.
Räikeästi värjätty ja tuulessa humisevilla muoviorvokeilla koristeltu taloeste sai Kustin hieman hämmentyneeksi - ei kai tuon yli tarvitse oikeasti hypätä? Se kuunteli ratsastajaa tarkasti kuin odottaen käskyä joka kertoisi, ettei Norpatar ollut tosissaan käskiessään Kustia tarmokkaaseen kenttälaukkaan kohti estettä. Aivan esteen edessä Kusti päätti epäröidä ja hyppy jäi hieman lyhyeksi ja vinoksi. Laskeutumisen jälkeen Kusti muljautti valkuaisiaan ja pukitti, joten laitoin Norpattaren tekemään tehtävän uudestaan. Sitä ennen heiskä hyppäsi esteen oman orinsa kanssa ja kun Kusti näki, että muutkin onnistuvat niin kyllähän eestiläinen uskalti suorittaa tehtävän muiden perässä.
Sillä välin kun muut hyppäsivät bankettia, tämä ratsukko harjoitteli haudan hyppäämistä joka onnistui orilta kuin vanhalta tekijältä, kun Norpatar muisti pitää ohjat hyvin käsissä ettei Kusti pääse kuikuilemaan liikaa alas. Tästä ratsukosta jäi erittäin hyvä maku suuhun ja uskon, että molempia nähdään tulevaisuudessa maastoesteratojen palkintojenjaossa jos harjoittelu jatkuu.
heiskä - Orion de Grant
Jo tämän herran nimen kuuleminen sai minut varmaksi, että neljäs lokakuuta tallin pihaan astelee komea puoliveriori klassisen tyylikkäiden varusteiden ja kokeneen ratsastajan kanssa. En olisi voinut osua arvailussani lähemmäksi, enkä voi myöskään väittää etteikö parivaljakko miellyttänyt silmää - päinvastoin.
Alkuverryttelyjen aikana heiskä sai todellakin pidellä oriansa, sillä kaksi muuta kentällä lämmittelevää ratsukkoa varastivat kimon huomion enemmän kuin kerran. Kunnioitettavan kokoisessa orissa kytevä uhmakkuus sai Orionin vaikuttamaan vaikealta tapaukselta, mutta verryttelyn aikana heiskä sai puristettua Orionista turhan puhisemisen pois ja jäljelle jäi mukava, tuikkivasilmäinen ja kaikista asioista kiinnostuneet silmät omistava oriherra.
Aloitimme hyppäämisen muiden mukana kuusikymmentäsenttisellä, tasaisella pystysarjalla. Orionin koulutaustaisuuden huomasi selvästi, sillä se koitti aluksi hakeutua liian syvään muotoon joka ei maastoestekentälle sopinut. Pyysin ratsastamaan Orionia tiukasti eteen lantiolla ja nostamaan käsiä hieman normaalia ylemmäs, jotta ori ymmärtäisi selvästi tehtävän idean. Jokaisen hypyn jälkeen Orion rupesi näyttämään paremmalta ja sarjan viimeisiä hyppyjä tehdessä se selvästi jo käytti runkoansa paremmin hyödyksi ja sai hyppyihin toivottua elastisuutta - ratsastajakin näytti positiivisesti yllättyneeltä kun kimo holstein puhisi tyytyväisenä toivotunlaisen suorituksen jälkeen.
Seuraavalle esteelle siirtyessämme rupesi satamaan, mutta eipä se menoa haitannut. Räikeästi värjätty ja tuulessa humisevilla muoviorvokeilla koristeltu taloeste näytti ratsastajan mielestä lähinnä huvittavalta, mutta kehotin että heiskä antaisi Orionin nuuskia sitä ennen hyppäämistä. Niin tehtiin, eikä kummallisiin tilanteisiin tottunut holstein ollut moksiskaan vaan koitti jopa hamuilla muoviorvokkeja huulillaan. Ensimmäisestä loikasta tuli aavistuksen verran liian pitkä esteen pituuteen nähden, mutta jo seuraavalla yrityksellä heiskä korjasi sen hyvin. Ori olisi tahtonut hypätä vielä kolmannenkin kerran, mutta päätimme säästää sen energiaa banketille.
Banketti toi holsteiniin ylimääräistä intoa, sillä Orion koki ylös- ja alashyppäämiseen erittäin hauskaksi. Aluksi ylös hypätessä heiskä päästi orin laukkaamaan turhankin lähelle bankettia, joten jouduimme ottamaan lähestymiset pari kertaa uusiksi että löysimme Orionille sopivan ponnistuspaikan. Loppujen lopuksi tämäkin tehtävä oli holsteinille aika helppo ja ratsukko lopetteli lähes täydellisyyttä hipovaan hyppyyn. Orionille sopisivat varmasti paljon korkeammatkin esteet, joten tämän valmennuksen ajan ori hyppäsi jopa hieman itseään säästellen. Kuitenkin ratsukko väläytteli ajoittain todella hienoja hyppyjä ja taso pysyi koko ajan tasaisena; mikään ei tuottanut suurempia ongelmia ja Orion otti uudetkin tilanteet vastaan ihailtavan lunkisti.
-- RYHMÄ B, me 80 - 100cm TÄYNNÄ
Carolin - Brilliant von Galant
Brilliant von Galant, siinäpä vasta jännän kuuloinen tamma. Jännäksi tamma osoittautuikin, kun ruunikko asteli ulos kuljetuskopistaan ja hieraisi päätään taluttajaansa. Lianna vaikutti olevan leikkimielisellä ja kaiken kaikkiaan hyvällä tuulella, joten mikäpä sen parempi.
Liannalta löytyi selvästi nuoren hevosen ylitsepursuavaa intoa ja Carolin joutui pidättelemään tammaansa, joka oli kovin kiinnostunut myös muista ratsukoista. Alkuverryttely sujui kuitenkin hyvin kun Lianna huomasi, ettei uusi ympäristö ole sen kummallisempi kuin muutkaan.
Ensimmäinen estesarja sai tamman kovin pirteäksi ja Liannalta löytyi nuoreksi hevoseksi hyvin helpolta vaikuttava hyppytyyli. Hollantilainen sai purkaa energiaansa myös pariin korkeampaan puunrunkopystyyn, jonka jälkeen siirryimme mörköesteelle jossa tamman hermot joutuisivat koetukselle.
Hevosten silmään pelottavalta näyttäväksi tehty taloeste sai Liannan aluksi varuilleen. Ratsukko lähestyi estettä hyvässä tahdissa, mutta paria metriä ennen estettä Lianna löi jarrut pohjaan ja loikkasi sivulle korskahtaen. Carolin ei kuitenkaan antanut periksi, vaan kertoi topakalla olemuksellaan nuorelle hollantilaiselle ettei tilanteessa tarvinnut panikoida. Seuraavalla yrityksellä este sujuikin paremmin, vaikka Lianna oli vieläkin hieman epävarma esteen ylittämisestä. Lopetimme tehtävän ennen kuin tamma ehti osoittaa kyllästymisen merkkejä ja siirryimme banketille.
Banketti sai Liannan hieman jännittyneeksi, mutta kun tamma huomasi esteen tutuksi tapaukseksi muuttui jännitys jälleen innoksi. Carolin rohkaisi Liannaa hyvin silloin kun se sitä tarvitsi, eikä minun tarvinnut juurikaan puuttua esteen suoritustyyliin muuta kuin vauhdin rauhoittelemisen saralla. Tamman kanssa kannattaa vielä harjoitella erikoisesteitä ja pelottavilta vaikuttavien asioiden kohtaamisia, mutta muuten tamma on valmasti jo valmis kisakentillekkin.
Minttu - Falling Butterfly
Falling Buttefly, tutummin Bambi osoittautui jo alkuverryttelyä seuratessani tammamaisen mukavaksi poniksi joka tuli erittäin hyvin toimeen ratsastajansa kanssa. Aloitimme hyppäämisen 80cm korkealla pystysarjalla, joka ei aivan onnistunut sytyttämään tammaa vaan Bambi hyppäsi esteen teknisesti hyvin, mutta turhankin verkkaiseen tahtiin. Yhteistyönne pelasi hyvin nappiin myös seuraavalla, korotetulla ja monen hevosen silmään hieman pelottavallakin taloesteellä. Kerran Bambi säikähti pusikosta karkuun ryntäävää rusakkoa ja loikkasi kevyesti takasilleen, joka johti siihen että Minttu joutui rauhoittelemaan tammaansa hetken ajan. Rauhoittumisen jälkeen vuorossa oleva banketti oli Bambin mieleen, eikä voikkoa tarvinnut kahdesti kehottaa kyseiselle esteelle; tamma hyppäsi erittäin kevyesti, eikä minun tarvinnut puuttua tahtiin tai juuri mihinkään hyppytekniikkaa koskevaan seikkaan.
Tamma turhautui hieman odottelutilanteissa ja meinasi ruveta keksimään itsekseen parempaa tekemistä, mutta yleisesti ottaen tämä valmennus sujui tältä ratsukolta erittäin mainiosti ja näkisin mielelläni ratsukkoa Ansakujassa toisenkin kerran.
weem - Guinevere DON
Aloitimme valmennuksen kevyellä verryttelyllä kentällä, jonka aikana weem ja ratsunsa treenasivat ravisiirtymisiä. Vera vaikutti kentällä hieman uneliaalta ja keskittymättömältä, joten en suoraan sanoen odottanut tammalta kovin paljoa. Maastoon päästessämme Veraan kuitenkin tuli odottamatonta intoa, enkä voi kuvailla sitä säihkeen määrää sen silmissä kun saavuimme aukealle jossa ensimmäinen estesarja sijaitsi.
Ensimmäinen estesarja koostui 80cm korkeista kiinteistä pystyistä, jotka eivät osoittautuneet ruunikolle vaikeaksi purtavaksi. Aluksi tamman ajatus kuitenkin harhaili omilla teillään ja viereisen kuusen nokassa rääkyvä korppi kiinnosti ruunikkoa enemmän kuin ratsastajan antamat avut. Käskinkin ottaa ääniavut ahkeraan käyttöön, kun ratsastajan suusta kuuluva 'mennään mennään' toi tamman mielenkiinnon takaisin ratsastajaan. Ongelma osoittautuikin siis kovin yksinkertaiseksi ja silloin kun sait pidettyä Veran kiinnostuksen itsessäsi se hyppäsi kadehdittavan ketterästi. Silloin tällöin maapuomin puuttuminen esteen edestä hämäsi tammaa ja se hyppäsi esteen liian läheltä, mutta korjasit ruunikkoa hyvin kun huomasit edessä odottavan ongelmakohdan.
Muovikukilla ja liikkuvilla osilla hirmuisen pelottavaksi tehty taloeste ei tehnyt tehtäväänsä vaan Vera suoritti tehtävän yllättävän rauhallisesti. Halusin varmistaa että tammalla riittäisi vauhtia myös viimeiseen tehtävään, joten ratsukko sai hypätä myös pari korkeampaa estettä jotka onnistuivat tehtävässään ja saivat Veran sopivan pörheäksi.
Banketin ylöshypyt ratsukko hyppäsi juuri sopivassa tahdissa, mutta ennen alashyppyä weem joutui hillitsemään Veraa sen verran että sai sen taas kuulolle. Jostain kumman syystä Vera upposi omiin mielenkiintoisiin ajatuksiinsa aina ylöshypyn jälkeen ja weem joutui taas käyttämään kovaa ääntään. Karjaisu riitti varmistukseksi, että poni pysyi kuulolla loppuvalmennuksen ajan. Parin onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme valmennuksen ja ruunikko sai palkinnoksi pitkät ohjat ja makoisan kävelyn syksyisessä maastossa.
Jenna - Gerald
Gerald antoi heti alkajaisiksi itsestään energisen vaikutelman pörhistellessään syksyisellä kentällä ratsastajansa Jennan kanssa. Uuteen ympäristöön sopeutuminen ei tuottanut oriille vaikeuksia ja ratsukko pääsikin heti verkkaamaan kuten oli suunniteltu. Hyvätahtinen kenttälaukka Rallilta löytyi ensimmäisellä yrittämällä, jonka järkeen odottelimme muita ja siirryimme maastoesteille.
Ensimmäinen pystysarja ei ollut rautiaalle temppu eikä mikään, vaan ratsukko keskittyi lähinnä sopivan vireen löytämiseen. Toisiaan lähellä olevat hypyt saivat Rallin hieman liiankin innokkaaksi ja Jenna joutui hyssyttelemään innosta puhisevaa ratsuaan. Kuitenkaan pienillä esteillä Geraldista ei saatu irti aivan kaikkea potentiaalia, vaan ori selvästikkin säästeli itseään.
Seuraavaksi vuorossa ollut mörköeste ei Geraldia paljoa pelottanut, vaan ratsukko suoritti taloesteen mainiosti. Toivoin kuitenkin, että Ralli olisi kuunnellut Jennaa enemmän ja muuttunut kevyemmäksi. Vauhdin hidastaminen olisi kuitenkin vain turhauttanut Rallia, joten lisäsimmekin tehtävään ravipätkiä ja voltteja. Näiden jälkeen ratsussa tapahtui selvä parannus ja rautias osasi hillitä itseään paremmin.
Banketti olikin herralle varmasti jo ennestään tuttu, sillä Gerald osasi hypätä oikeasta kohtaa ja hillitä vauhtiaan esteen päällä. Ylös- ja alashypyt onnistuivat molemmat kuin vanhalta tekijältä, eikä minun tarvinnut puuttua niihin mitenkään. Pelkkä banketti tuntui Rallille tylsältä, joten lisäsimme tehtävään hypyn haudan yli ja siirtymisiä. Tehtävä onnistui ratsukolta hyvin ja ori paranikin selvästi valmennuksen loppua kohden.
Aloitamme valmennuksen vapaalla lämmittelyllä kentällä, jonka jälkeen siirrymme reippaassa ravissa maastoesteradalle ja valmennuksen tasoon sopiville esteille. Suurin osan esteistä on rakennettu luonnonmateriaaleista ja ne ovat kiinteitä, joten ratsukolla oletetaan olevan jo hieman aikaisempaa kokemusta. Halukkaat saavat myös kokeilla, miten banketin ja mörköesteiden ylittäminen luonnistuu.
- Ryhmiä on kaksi, joihin molempiin otetaan 3 ensimmäistä osallistujaa.
- Sama ratsastaja voi osallistua vain yhteen valmennusryhmään, vain yhdellä ratsulla.
- Valmennus on avoinna piirrettyjen lisäksi myös valokuvallisille hevosille.
- Osallistuvilla hevosilla on suositeltavaa olla luonne.
- Suoritustavaltaan tämä valmennus on nimilistaan-tyylinen, joten valmennuksen lopuksi jokainen ratsukko saa kattavan kommentin valmennuksen kulusta.
- Valmentajan toimii Aatsi.
Osallistuminen alla olevassa muodossa, älä poista tähtiä!
Ryhmä A tai B
Ratsastajan nimi - [url*=http://hevosen osoite]Ratsun nimi[/*url]
-- RYHMÄ A, me 60 - 80cm TÄYNNÄ
Miracle - Nzenley XN Kingping '51
Miracle ja new-forest ori Kirppu olivat saapuneet Ansakujaan hyvissä ajoin, eikä parivaljakolle tullut kiirettä tehdä asioita valmiiksi ennen valmennuksen alkamista. Yhtä hyvä kyky tehdä asiat ajallaan kelpaisi kyllä minullekkin.
Alkuverryttelyjen aikana Kirppu olisi tehnyt mielellään lähempää tuttavuutta kahden muun kentällä treenaavan oriin kanssa, mutta Miracle sai pideltyä ratsunsa mieliteot kurissa ja Kirppukin keskittyi lopulta omistajansa antamaan tehtävään.
Ensimmäisenä tehtävänä ratsukko suoritti koivun rungoista kasatun, kuusikymmentä senttiä korkean pystysarjan. Arvasin heti ponin nähdessäni, ettei se tuottaisi ratsukolle ongelmia; Kirppu hyppäsi kissamaisesti estesarjan yli eikä sitä haitannut edes harmaaksi ja tihkuiseksi muuttunut sää. Rautias syttyi esteistä siihen malliin, että korotin sille samaista sarjaa. Myös korotettuna samainen sarja onnistui ratsukolta hyvin ja heittipä Kirppu pienen ilopukinkin esteen jälkeen.
Olin kuullut Miraclelta jo aiemmin Miraclelta, että mörköesteet saattaisivat tietää ponille ongelmia. Seuraavaksi vuorossa oleva räikeästi värjätty ja tuulessa humisevilla muoviorvokeilla koristeltu taloeste ei herättänytkään Kirpussa sen suurempaa myötätuntoa, vaan ori olisi kiertänyt sen mieluummin kaukaa. Miracle ei kuitenkaan turhautunut Kirppuun, vaan sai sen lopulta haistelemaan estettä jonka jälkeen ori suoritti esteen tasajalkaisella kenguruloikalla, joka johti ratsastajan horjahtamiseen. Miracle sai kuitenkin punnerrettua itsensä ylös orin kaulalta ja parin yrityksen jälkeen Kirppu hyppäsi taloesteen yhtä hyvin kuin muutkin, saaden mojovat kehut ratsastajaltaan.
Seuraavaksi siirryimme banketille, joka herätti ponissa pientä epävarmuutta. Miracle rohkaisi poniaan pari kertaa normaalia vahvemmilla avuilla ja äänellä, jonka jälkeen Kirppu suoritti esteen rauhalliseen tahtiin. Pitkä ajomatka Ansakujaan ja aikainen herätys oli varmaan hidastanut herraa, mutta tahdoin nähdä siltä silti energisempää hyppyä ja pyysin ratsukkoa suorittamaan banketin uudemman kerran. Kehoituksestani Miracle käytti tavallista enemmän ääniapuja, joka sai Kirpun heti pirteämmäksi ja valmiimmaksi hyppyjä varten. Parin yrityksen jälkeen ratsukon suoritus näytti mainion elastiselta ja annoin ratsukolle luvan ruveta jäähdyttelemään pitkin ohjin.
Norpatar - Mõrkjas Hõrgutis AB
Kun Norpatar peruutti kimon eestiläisen trailerista harmaaseen ulkoilmaan, oli poni heti virkeänä ja valmiina hommiin. Uusi ympäristö kiinnosti sitä kovasti ja ori kävikin kiihkeää keskustelua Ansakujan pihalla tarhaavan puoliveritamman kanssa. Myös Norpattarella oli paljon tekemistä, sillä naista vaivasi niin farmarin syövereihin kadonnut pintelipaketti kuin orin hyöriminenkin
Alkuverryttelyt ratsukko pääsi aloittamaan muita aikaisemmin ja olikin hyvä, että kahden muun komean orhin saapuessa samalle kentälle oli Kusti jo hyvin kuulolla, eikä reagoinut toisiin sen kummemmin. Norpatar työsti Kustilla erilaisia teitä ja hyvää kenttälaukkaa, joka orilta löytyikin harvinaisen nopeasti. Kuitenkin kun ori huomasi, että ollaan menossa maastoon sen koko olemus muuttui astetta jännittyneemmäksi pelkästä innostuksesta. Päädyimmekin laittamaan ratsukon porukan hännille siirtymisen ajaksi, että Norpatar saisi tilaa reagoida jos ori ei pystyisi hillitsemään itseään. Häntäpäässä matka sujui kuitenkin hyvin, eikä Kustille tullut mieleenkään ohittaa edessä kulkevia hevosia jotka olivat arvoasteikolla sitä selvästi korkeammalla.
Esteille päästyämme Norpatar oli jo saanut rauhoiteltua Kustia sen verran, että se jaksoi seisoa pitkin ohjin paikallaan sen verran kun selitin tehtävänannon ratsukoille. Ensimmäinen este ei vaatinut ponilta vielä paljoa, sillä se ei ollut kuin kuusikymmentäsenttinen nuorien koivujen rungoista kasattu pysty. Käskyn saadessaan Kusti suorastaan syöksyi kohti estettä, jättäen Norpattaren liikkeestä jälkeen. Siirryin seisomaan topakasti esteen eteen ja käskin ratsukon ottamaan lähestymisen uudestaan - eihän näin holtittomasti saa hypätä vaikka intoa olisikin. Pyysin Norpatarta kokeilemaan lähestymistä aluksi ravissa ja nostamaan vasta esteen jälkeen kevyen kenttälaukan. Kusti ei selvästikkään ollut mielissään rauhallisesti ottamisesta, vaan nakkeli niskojaan ja huiski hännällään protestoivasti. Kuitenkin kun nainen sai aikaiseksi hyvätahtisen ravin, ei Kusti voinut muutakaan kuin totella; hypystä tuli hyvin tasapainoinen ja ori kuunteli ratsastajaansa molempien esteiden jälkeenkin huomatessaan, ettei hiljainen vauhti tapa maastoesteilläkään.
Räikeästi värjätty ja tuulessa humisevilla muoviorvokeilla koristeltu taloeste sai Kustin hieman hämmentyneeksi - ei kai tuon yli tarvitse oikeasti hypätä? Se kuunteli ratsastajaa tarkasti kuin odottaen käskyä joka kertoisi, ettei Norpatar ollut tosissaan käskiessään Kustia tarmokkaaseen kenttälaukkaan kohti estettä. Aivan esteen edessä Kusti päätti epäröidä ja hyppy jäi hieman lyhyeksi ja vinoksi. Laskeutumisen jälkeen Kusti muljautti valkuaisiaan ja pukitti, joten laitoin Norpattaren tekemään tehtävän uudestaan. Sitä ennen heiskä hyppäsi esteen oman orinsa kanssa ja kun Kusti näki, että muutkin onnistuvat niin kyllähän eestiläinen uskalti suorittaa tehtävän muiden perässä.
Sillä välin kun muut hyppäsivät bankettia, tämä ratsukko harjoitteli haudan hyppäämistä joka onnistui orilta kuin vanhalta tekijältä, kun Norpatar muisti pitää ohjat hyvin käsissä ettei Kusti pääse kuikuilemaan liikaa alas. Tästä ratsukosta jäi erittäin hyvä maku suuhun ja uskon, että molempia nähdään tulevaisuudessa maastoesteratojen palkintojenjaossa jos harjoittelu jatkuu.
heiskä - Orion de Grant
Jo tämän herran nimen kuuleminen sai minut varmaksi, että neljäs lokakuuta tallin pihaan astelee komea puoliveriori klassisen tyylikkäiden varusteiden ja kokeneen ratsastajan kanssa. En olisi voinut osua arvailussani lähemmäksi, enkä voi myöskään väittää etteikö parivaljakko miellyttänyt silmää - päinvastoin.
Alkuverryttelyjen aikana heiskä sai todellakin pidellä oriansa, sillä kaksi muuta kentällä lämmittelevää ratsukkoa varastivat kimon huomion enemmän kuin kerran. Kunnioitettavan kokoisessa orissa kytevä uhmakkuus sai Orionin vaikuttamaan vaikealta tapaukselta, mutta verryttelyn aikana heiskä sai puristettua Orionista turhan puhisemisen pois ja jäljelle jäi mukava, tuikkivasilmäinen ja kaikista asioista kiinnostuneet silmät omistava oriherra.
Aloitimme hyppäämisen muiden mukana kuusikymmentäsenttisellä, tasaisella pystysarjalla. Orionin koulutaustaisuuden huomasi selvästi, sillä se koitti aluksi hakeutua liian syvään muotoon joka ei maastoestekentälle sopinut. Pyysin ratsastamaan Orionia tiukasti eteen lantiolla ja nostamaan käsiä hieman normaalia ylemmäs, jotta ori ymmärtäisi selvästi tehtävän idean. Jokaisen hypyn jälkeen Orion rupesi näyttämään paremmalta ja sarjan viimeisiä hyppyjä tehdessä se selvästi jo käytti runkoansa paremmin hyödyksi ja sai hyppyihin toivottua elastisuutta - ratsastajakin näytti positiivisesti yllättyneeltä kun kimo holstein puhisi tyytyväisenä toivotunlaisen suorituksen jälkeen.
Seuraavalle esteelle siirtyessämme rupesi satamaan, mutta eipä se menoa haitannut. Räikeästi värjätty ja tuulessa humisevilla muoviorvokeilla koristeltu taloeste näytti ratsastajan mielestä lähinnä huvittavalta, mutta kehotin että heiskä antaisi Orionin nuuskia sitä ennen hyppäämistä. Niin tehtiin, eikä kummallisiin tilanteisiin tottunut holstein ollut moksiskaan vaan koitti jopa hamuilla muoviorvokkeja huulillaan. Ensimmäisestä loikasta tuli aavistuksen verran liian pitkä esteen pituuteen nähden, mutta jo seuraavalla yrityksellä heiskä korjasi sen hyvin. Ori olisi tahtonut hypätä vielä kolmannenkin kerran, mutta päätimme säästää sen energiaa banketille.
Banketti toi holsteiniin ylimääräistä intoa, sillä Orion koki ylös- ja alashyppäämiseen erittäin hauskaksi. Aluksi ylös hypätessä heiskä päästi orin laukkaamaan turhankin lähelle bankettia, joten jouduimme ottamaan lähestymiset pari kertaa uusiksi että löysimme Orionille sopivan ponnistuspaikan. Loppujen lopuksi tämäkin tehtävä oli holsteinille aika helppo ja ratsukko lopetteli lähes täydellisyyttä hipovaan hyppyyn. Orionille sopisivat varmasti paljon korkeammatkin esteet, joten tämän valmennuksen ajan ori hyppäsi jopa hieman itseään säästellen. Kuitenkin ratsukko väläytteli ajoittain todella hienoja hyppyjä ja taso pysyi koko ajan tasaisena; mikään ei tuottanut suurempia ongelmia ja Orion otti uudetkin tilanteet vastaan ihailtavan lunkisti.
-- RYHMÄ B, me 80 - 100cm TÄYNNÄ
Carolin - Brilliant von Galant
Brilliant von Galant, siinäpä vasta jännän kuuloinen tamma. Jännäksi tamma osoittautuikin, kun ruunikko asteli ulos kuljetuskopistaan ja hieraisi päätään taluttajaansa. Lianna vaikutti olevan leikkimielisellä ja kaiken kaikkiaan hyvällä tuulella, joten mikäpä sen parempi.
Liannalta löytyi selvästi nuoren hevosen ylitsepursuavaa intoa ja Carolin joutui pidättelemään tammaansa, joka oli kovin kiinnostunut myös muista ratsukoista. Alkuverryttely sujui kuitenkin hyvin kun Lianna huomasi, ettei uusi ympäristö ole sen kummallisempi kuin muutkaan.
Ensimmäinen estesarja sai tamman kovin pirteäksi ja Liannalta löytyi nuoreksi hevoseksi hyvin helpolta vaikuttava hyppytyyli. Hollantilainen sai purkaa energiaansa myös pariin korkeampaan puunrunkopystyyn, jonka jälkeen siirryimme mörköesteelle jossa tamman hermot joutuisivat koetukselle.
Hevosten silmään pelottavalta näyttäväksi tehty taloeste sai Liannan aluksi varuilleen. Ratsukko lähestyi estettä hyvässä tahdissa, mutta paria metriä ennen estettä Lianna löi jarrut pohjaan ja loikkasi sivulle korskahtaen. Carolin ei kuitenkaan antanut periksi, vaan kertoi topakalla olemuksellaan nuorelle hollantilaiselle ettei tilanteessa tarvinnut panikoida. Seuraavalla yrityksellä este sujuikin paremmin, vaikka Lianna oli vieläkin hieman epävarma esteen ylittämisestä. Lopetimme tehtävän ennen kuin tamma ehti osoittaa kyllästymisen merkkejä ja siirryimme banketille.
Banketti sai Liannan hieman jännittyneeksi, mutta kun tamma huomasi esteen tutuksi tapaukseksi muuttui jännitys jälleen innoksi. Carolin rohkaisi Liannaa hyvin silloin kun se sitä tarvitsi, eikä minun tarvinnut juurikaan puuttua esteen suoritustyyliin muuta kuin vauhdin rauhoittelemisen saralla. Tamman kanssa kannattaa vielä harjoitella erikoisesteitä ja pelottavilta vaikuttavien asioiden kohtaamisia, mutta muuten tamma on valmasti jo valmis kisakentillekkin.
Minttu - Falling Butterfly
Falling Buttefly, tutummin Bambi osoittautui jo alkuverryttelyä seuratessani tammamaisen mukavaksi poniksi joka tuli erittäin hyvin toimeen ratsastajansa kanssa. Aloitimme hyppäämisen 80cm korkealla pystysarjalla, joka ei aivan onnistunut sytyttämään tammaa vaan Bambi hyppäsi esteen teknisesti hyvin, mutta turhankin verkkaiseen tahtiin. Yhteistyönne pelasi hyvin nappiin myös seuraavalla, korotetulla ja monen hevosen silmään hieman pelottavallakin taloesteellä. Kerran Bambi säikähti pusikosta karkuun ryntäävää rusakkoa ja loikkasi kevyesti takasilleen, joka johti siihen että Minttu joutui rauhoittelemaan tammaansa hetken ajan. Rauhoittumisen jälkeen vuorossa oleva banketti oli Bambin mieleen, eikä voikkoa tarvinnut kahdesti kehottaa kyseiselle esteelle; tamma hyppäsi erittäin kevyesti, eikä minun tarvinnut puuttua tahtiin tai juuri mihinkään hyppytekniikkaa koskevaan seikkaan.
Tamma turhautui hieman odottelutilanteissa ja meinasi ruveta keksimään itsekseen parempaa tekemistä, mutta yleisesti ottaen tämä valmennus sujui tältä ratsukolta erittäin mainiosti ja näkisin mielelläni ratsukkoa Ansakujassa toisenkin kerran.
weem - Guinevere DON
Aloitimme valmennuksen kevyellä verryttelyllä kentällä, jonka aikana weem ja ratsunsa treenasivat ravisiirtymisiä. Vera vaikutti kentällä hieman uneliaalta ja keskittymättömältä, joten en suoraan sanoen odottanut tammalta kovin paljoa. Maastoon päästessämme Veraan kuitenkin tuli odottamatonta intoa, enkä voi kuvailla sitä säihkeen määrää sen silmissä kun saavuimme aukealle jossa ensimmäinen estesarja sijaitsi.
Ensimmäinen estesarja koostui 80cm korkeista kiinteistä pystyistä, jotka eivät osoittautuneet ruunikolle vaikeaksi purtavaksi. Aluksi tamman ajatus kuitenkin harhaili omilla teillään ja viereisen kuusen nokassa rääkyvä korppi kiinnosti ruunikkoa enemmän kuin ratsastajan antamat avut. Käskinkin ottaa ääniavut ahkeraan käyttöön, kun ratsastajan suusta kuuluva 'mennään mennään' toi tamman mielenkiinnon takaisin ratsastajaan. Ongelma osoittautuikin siis kovin yksinkertaiseksi ja silloin kun sait pidettyä Veran kiinnostuksen itsessäsi se hyppäsi kadehdittavan ketterästi. Silloin tällöin maapuomin puuttuminen esteen edestä hämäsi tammaa ja se hyppäsi esteen liian läheltä, mutta korjasit ruunikkoa hyvin kun huomasit edessä odottavan ongelmakohdan.
Muovikukilla ja liikkuvilla osilla hirmuisen pelottavaksi tehty taloeste ei tehnyt tehtäväänsä vaan Vera suoritti tehtävän yllättävän rauhallisesti. Halusin varmistaa että tammalla riittäisi vauhtia myös viimeiseen tehtävään, joten ratsukko sai hypätä myös pari korkeampaa estettä jotka onnistuivat tehtävässään ja saivat Veran sopivan pörheäksi.
Banketin ylöshypyt ratsukko hyppäsi juuri sopivassa tahdissa, mutta ennen alashyppyä weem joutui hillitsemään Veraa sen verran että sai sen taas kuulolle. Jostain kumman syystä Vera upposi omiin mielenkiintoisiin ajatuksiinsa aina ylöshypyn jälkeen ja weem joutui taas käyttämään kovaa ääntään. Karjaisu riitti varmistukseksi, että poni pysyi kuulolla loppuvalmennuksen ajan. Parin onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme valmennuksen ja ruunikko sai palkinnoksi pitkät ohjat ja makoisan kävelyn syksyisessä maastossa.
Jenna - Gerald
Gerald antoi heti alkajaisiksi itsestään energisen vaikutelman pörhistellessään syksyisellä kentällä ratsastajansa Jennan kanssa. Uuteen ympäristöön sopeutuminen ei tuottanut oriille vaikeuksia ja ratsukko pääsikin heti verkkaamaan kuten oli suunniteltu. Hyvätahtinen kenttälaukka Rallilta löytyi ensimmäisellä yrittämällä, jonka järkeen odottelimme muita ja siirryimme maastoesteille.
Ensimmäinen pystysarja ei ollut rautiaalle temppu eikä mikään, vaan ratsukko keskittyi lähinnä sopivan vireen löytämiseen. Toisiaan lähellä olevat hypyt saivat Rallin hieman liiankin innokkaaksi ja Jenna joutui hyssyttelemään innosta puhisevaa ratsuaan. Kuitenkaan pienillä esteillä Geraldista ei saatu irti aivan kaikkea potentiaalia, vaan ori selvästikkin säästeli itseään.
Seuraavaksi vuorossa ollut mörköeste ei Geraldia paljoa pelottanut, vaan ratsukko suoritti taloesteen mainiosti. Toivoin kuitenkin, että Ralli olisi kuunnellut Jennaa enemmän ja muuttunut kevyemmäksi. Vauhdin hidastaminen olisi kuitenkin vain turhauttanut Rallia, joten lisäsimmekin tehtävään ravipätkiä ja voltteja. Näiden jälkeen ratsussa tapahtui selvä parannus ja rautias osasi hillitä itseään paremmin.
Banketti olikin herralle varmasti jo ennestään tuttu, sillä Gerald osasi hypätä oikeasta kohtaa ja hillitä vauhtiaan esteen päällä. Ylös- ja alashypyt onnistuivat molemmat kuin vanhalta tekijältä, eikä minun tarvinnut puuttua niihin mitenkään. Pelkkä banketti tuntui Rallille tylsältä, joten lisäsimme tehtävään hypyn haudan yli ja siirtymisiä. Tehtävä onnistui ratsukolta hyvin ja ori paranikin selvästi valmennuksen loppua kohden.
Katoin ettei ollu.